Makula (macula lutea) on soikea pigmentoitunut alue ihmisen ja muiden eläinten verkkokalvon keskellä. Ihmissilmän makulan halkaisija on noin 5,5 millimetriä, ja se on jaettu umbo-, foveola- ja foveal-vaskulaarisiin vyöhykkeisiin, sekä fovea-, parafovea- ja perifovea-alueisiin. Anatominen makula (5,5 mm) on huomattavasti suurempi kuin kliininen makula, joka 1,5 millimetrin koossa vastaa anatoomista foveaa.
Makula on vastuussa keskeisestä, korkearesoluutioisesta värinäöstä hyvässä valaistuksessa. Tämä tyyppi näöstä heikkenee, jos makula on vaurioitunut esimerkiksi makuladegeneraation eli silmänpohjan rappeuman johdosta.
Alkuperäinen kuva: Blausen.com staff (2014). "Medical gallery of Blausen Medical 2014".
Makulan rakenne
Makula on soikeanmuotoinen pigmentoitunut alue ihmisen ja muiden eläinten silmän verkkokalvon keskellä. Sen keskipiste on hieman optisen akselin ulkopuolella (5°=1.5 mm sivusuunnassa).
Kliininen makula näkyy pupillista katsottuna esimerkiksi silmänpohjankuvauksessa tai verkkokalvokuvauksessa. Anatomisesti makula määritellään histologisesti kahden tai useamman gangliosolukeroksen avulla. Umbo on foveolan keskus, joka puolestaan sijaitsee fovean keskellä.
Fovea sijaitsee lähellä makulan keskustaa. Se on pieni kuoppa, joka sisältää suurimman pitoisuuden kartiosoluja. Verkkokalvon reseptorikerroksessa on kahden tyyppisiä valoherkkiä soluja, sauvasoluja ja kartiosoluja.
Makulan väri
Koska makula on väriltään keltainen, se absorboi silmään tulevaa ylimääräistä sinistä ja ultraviolettivaloa ja toimii luonnollisena aurinkosuojana aurinkolasien tapaan tälle verkkokalvon alueelle.
Makulan keltainen väri johtuu sen luteiini- ja zeaksantiinipitoisuudesta, jotka ovat ruokavaliosta peräisin olevia keltaisia ksantofyllikarotenoideja. On olemassa jotakin näyttöä siitä, että zeaksantiini ja luteiini suojaavat pigmentoitunutta aluetta tietyiltä silmänpohjan rappeuman tyypeiltä, vaikka näiden karotenoidien ei ole osoitettu estävän tautia.
Makulan tehtävä
Makulan rakenteet ovat erikoistuneet korkean tarkkuuden näkemisestä. Makulassa olevissa foveassa ja foveolassa on runsaasti kartiosoluja – hermosoluja, jotka ovat erittäin tarkkoja fotoreseptoreita.
Tarkemmin ottaen normaalissa ihmissilmässä on kolmenlaisia kartiosoluja, joilla on erilaiset spektriherkkyys. Aivot yhdistävät viereisten solujen signaalit erottaaksen eri värejä.
Sauvasoluja on vain yksi tyyppi, mutta ne ovat herkempiä kuin kartiosolut, joten hämärässä valossa ne ovat hallitsevia valoreseptoreita ja ilman kartiosolujen erilaista spektriherkkyyden tuottamaa tietoa on mahdotonta erottaa värejä.
Fovea centaliksessa kartiosolut ovat hallitsevia. Makula on siten vastuussa keskeisestä, korkearesoluutioisesta värinäkökyvystä, joka on mahdollinen hyvässä valaistuksessa. Jos makula vaurioituu, esimerkiksi silmänpohjan rappeuman johdosta, tämäntyyppinen näkö heikentyy.
