Sokea minnesotalaismies Allen Zderad, 68, ei ollut nähnyt vaimoaan ja lapsenlapsiaan yli vuosikymmeneen, ennen kuin uusi laite käynnistettiin Mayo Clinicin tutkimusyksikössä helmikuussa 2015.
"Kyllä", Zderak huudahtaa, kun vaimon piirteet alkavat pikkuhiljaa tarkentua.
Hän ei löytänyt enempää sanoja, vaan nappasi vaimonsa syleilyynsä.
"Se (laite) on hiomaton, mutta merkittävä. Se toimii", hän riemuitsee kyynelten läpi.
Elämä ennen ja jälkeen bionisen silmän
Zderakilla on verkkokalvorappeuma, RP-tauti, joka on perinnöllinen silmäsairaus. Se heikentää vähitellen sitä verkkokalvon osaa, joka muuttaa valon näkökyvyksi. Hän käyttää liikkuessaan näkövammaisille tarkoitettua valkoista keppiä, eikä kykene enää lukemaan.
Hänen vaimonsa, Carmen Zderad, toimii hänen näkevänä oppaana. Hän muistelee edelliskertaa, kun hänen miehensä on nähnyt hänen kasvonsa. "Onko siitä kymmenen vuotta?"
"Kymmenen vuotta, mutta suutelen edelleen häntä silmät suljettuna", Zderad nauraa.
Zderadilla on kymmenen lastenlasta. Hän muistaa vanhimpien kasvot, mutta suurimman osan kasvoja hän ei ole koskaan nähnyt.
"Minulla on hauskaa lastenlasten ja heidän perheiden parissa. Olisi hyvä tunnistaa lastenlapset ja seurata heidän kasvamistaan. Oregonissa asuvat lapsenlapset tykkäävät leikkiä kuurupiiloa - heidän ei tarvitse piiloutua kuin huoneen nurkkaan", Zderak nauraa.
Bionisen silmän kehitys ja vaikutukset
Huumori ja utelias optimismi ovat syitä, miksi verkkokalvokirurgi ja silmälääkäri Raymond Iezzi valitsi Zderakin vastaanottamaan bionisen silmän, verkkokalvoproteesin, joka tunnetaan nimellä Second Sight Argus II.
Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen istuttamisen tammikuussa 2014 vuosien tutkimustyön ja arviolta 280-470 miljoonan euroa maksaneen kehitystyön jälkeen.
"Verkkokalvoproteesia on kehitetty yli 25 vuotta. Sadat miljoonat dollarit ja satojen ihmisten työpanos on tuonut meidät tähän pisteeseen", Iezzi kertoo.
Tohtori Iezzi ojentaa Zderakille tummat aurinkolasit, jonka sankoihin on istutettu kamera ja akku. Zderak on yhtäkkiä kuin pieni lapsi, jolla on uusi lelu.
"Mahtavaa! Saako tähän koskea?"
Leikkausta ennen testataan kuinka paljon valoa ja liikettä Zderak kykenee vielä näkemään. Tämän jälkeen hän on valmis leikkaukseen.
Seuraavana aamuna lääkäri Iezzi asettaa huolellisesti 60 elektrodia Zderakin verkkokalvolle. Lääkärin koko elämäntyö on pienen mikrosirun varassa, sillä hän on käyttänyt vuosikymmeniä verkkokalvoproteesien kehittämiseen. Hän huomauttaa, että laite ei ole parannus sokeuteen, mutta paras tähän asti valmistettu apuväline.
"Se on bioninen silmä - sanan kaikissa merkityksissä. Se ei korvaa silmämunaa, vaan toimii vuorovaikutuksessa silmän kanssa. Ihmiskunta on etsinyt parannuskeinoa sokeutumiseen jo yli 2000 vuotta, mutta vasta viimeisen neljännesvuosisadan aikana meillä on ollut käytössämme elektroniikkaa ja materiaaleja, joiden avulla voimme rakentaa näkökyvyn palauttavan verkkokalvoproteesin", Iezzi selvittää.
Uuden näkökyvyn ensiaskeleet ja perheen toivo
Kaksi viikkoa myöhemmin tulee hetki, jota Zderak ei uskonut enää näkevänsä.
"Olen nastoja ja neuloja vai pitäisikö sanoa elektrodeja", Zderak kuvailee.
Hänen lapset ja lastenlapset ovat liikuttuneita jo ennen kuin bioninen silmä laitetaan päälle.
Zderakin aurinkolaseissa oleva kamera toimii puettavan tietotekniikan kanssa. Se lähettää informaatiota verkkokalvolle asennetuille elektrodeille korvaten vaurioituneet verkkokalvon solut ja lähettää sitten signaalin suoraan näköhermoon.
Näkymässä pikselit muodostavat lähinnä mustavalkoisia kuvia. Kyseessä on tekonäkö, mutta aito lahja Zderakille, joka huomaa heti joitakin sinisen sävyjä. Hän syleilee vaimoaan ja lääkäri Iezziä itkun ja hymyn läpi.
"Tähän asti olemme kuulleet vain mitään ei ole tehtävissä, mitään ei ole tehtävissä", Carmen Zderak sanoo.
Hetki on merkityksellinen myös hänen 13-vuotiaalle lapsenlapselleen, Caleb Sorensonille, joka on perinyt RP-taudin.
"Tiesimme, että olen geenin kantaja ja että jos saamme pojan, hänellä on 50 prosentin mahdollisuus saada se", Zderakin tytär ja Calebin äiti Mara Sorenson kertoo.
Calebilla on nyt suurempi toivo perimänsä taudin suhteen.
"Hän voi menestyä. Häntä ei määritellä rajoitteidensa, vaan hänelle suotujen kykyjensä perusteella, joten toivon, että hän arvostaa sitä."
Myös Caleb on silmälääkäri Iezzin potilas Mayo Clinicalla. Hänen kauttaan Iezzi halusi tavata Zderakin, koska tiesi hänen sairautensa edenneen tarpeeksi pitkälle, jotta bionista silmää voitaisiin käyttää.
Zderak liikuttuu taas kyyneliin nähdessään auringonvaloa toimiston ikkunasta. Hän näkee oman heijastuksensa ikkunasta ja lasivitriinissä olevan patsaan.
"Jos joku on omiaan näyttämään maailmalle, miten tämä teknologia toimii, hän on Zderak. Hän on lahjakas mies ja inspiraatio monille mitä voidaan tehdä ja saavuttaa."
Iezzi suunnittelee jo laitteen asentamista seuraavalle potilaalleen. Samalla hän tutkii tulevaisuuden mahdollisuuksia käyttää laitetta muihin silmäsairauksiin, kuten glaukoomaan, sekä taisteluissa näkönsä menettäneille sotilaille.
Zderak on 101:s ihminen maailmassa, joka on saanut Second Sight Argus II -verkkokalvoproteesin. Hän aikoo käydä elokuvissa, matkustella ja viettää aikaa lastenlapsiensa kanssa.
Lähde: IGN
