Ikänäkö eli presbyopia (myös aikuisnäkö) tarkoittaa ikääntymiseen liittyvää tilaa, jossa silmän kyky tarkentaa lähellä oleviin kohteisiin heikentyy. Sana presbyopia tulee kreikan kielen sanoista presbys (vanha mies) ja ops (näkö). Kirjaimellisesti se tarkoittaa "pyrkiä näkemään vanhojen miesten tavoin."
Ikänäön tarkkoja mekanismeja ei vielä täysin tunneta, mutta tutkimustiedon valossa se näyttäisi johtuvan silmän mykiön elastisuuden heikkenemisestä eli jäykistymisestä. Syyksi on arveltu myös mykiön kaarevuuden jatkuvaa kasvua ja sädelihasten voiman heikkenemistä. Sädelihakset taivuttavat ja suoristavat linssiä eri etäisyyksille katsottaessa.
Ensimmäiset ikänäön oireet – silmien rasitus, vaikeudet nähdä hämärässä sekä ongelmat nähdä pieniä esineitä ja tekstiä – huomataan yleensä 40 ja 50 ikävuoden välissä. Kyky tarkentaa lähellä oleviin kohteisiin heikkenee jatkuvasti iän myötä noin 20 diopterista (kyky tarkentaa 50 millimetristä) lapsella 10 diopteriin 25-vuotinaana (100 mm) aina 0,1-1 diopteriin 60-vuotiaana (kyky tarkentaa vain 1-2 metriin).
Ikänäkö kehittyy 40-50 ikävuoden tienoilla, jonka jälkeen linssejä on vahvennettava säännöllisesti, kunnes ikänäkö vakiintuu noin 60-65 vuoden iässä. Ikänäkö voidaan korjata silmälaseilla, piilolinsseillä tai leikkauksella.
Mukautumiskyvyn odotusarvo sekä maksimi- ja minimiarvot dioptereina (D) voidaan arvioida iän perusteella Hofstetterin kaavalla: Odotettu mukautumiskyky (D) = 18,5 - 0,3 x ikä. Maksimi mukautumiskyky (D) = 25 - 0,4 x ikä. Minimi mukautumiskyky (D) 15 - 0,25 x ikä.
Merkit ja oireet
Ikänäön ensimmäisiä oireita ovat vaikeudet nähdä pieniä esineitä ja tekstiä.
Lyhyesti ikänäköisyys ilmenee siten, että kyky tarkentaa lähelle heikkenee ja kauas katsottaessa tarvitaan eri linssivahvuudet.
Ensimmäinen ikänäön oire, jonka useimmat huomaavat, on vaikeus nähdä pienellä kirjoitettua tekstiä, erityisesti hämärissä olosuhteissa, silmien väsyminen ja rasitus luettassa pitkiä aikoja, sumeus lähietäisyydelle katsottaessa tai hetkellinen näön hämärtyminen katseluetäisyyttä vaihdettaessa. Monet äärimmäisestä ikänäöstä kärsivät sanovat, että heidän "kätensä käyvät liian lyhyiksi" sanomalehteä tai kirjaa mukavalla etäisyydellä pidettäessä.
Muiden taittovirheiden tavoin myös ikänäön oireet ovat selvästi huomaamattomia kirkkaassa auringonvalossa, koska iiriksen halkaisija on silloin pienempi. Kuten muissakin linsseissä, aukkosuhteen kasvattaminen lyhentää syväterävyysaluetta.
Useimmat huomaavat edellä mainitut ikänäön oireet itse ja hakeutuvat optikolle. Jotkut hankkivat edulliset +0,5...+1.0 pluslasit myös itsenäisesti ja näkevät niillä paremmin. Turvallisinta on kuitenkin käydä heti ikänäön ilmaannuttua optikolla, jotta näkö voidaan korvata parhailla mahdollisilla lähinäkölaseilla. Samalla voidaan etsiä merkkejä mahdollisista silmäsairauksista ja hoidot voidaan aloittaa riittävän ajoissa.
Ikänäkö ei ole vältettävissä, vaikka et olisi aiemmin kärsinyt mistään näköongelmasta. Jopa likinäköiset huomaavat näkönsä sumentuvan tavallisia silmälaseja tai piilolinssejä käytettäessä.
On huomattava, että joissakin sairauksissa voi ilmetä monia ikänäköön viittaavia oireita. Näitä ovat esimerkiksi diabeettinen retinopatia, keskeinen ikärappeuma ja glaukooma.
Ikänäön on havaittu kehittyvän hitaammin tietyillä ammattialoilla. Erityisesti maanviljelijät ja kotiäidit hakevat korjausta ongelmaan myöhemmin, kun taas palvelutyöntekijät ja rakennustyöntekijät hakevat korjausta aikaisemmin. Sukeltajat, jotka harrastavat vedenalaista valokuvausta, voivat huomata muutoksia näössään aikaisemmin, koska he työskentelevät enimmäkseen hämärissä olosuhteissa.
Vuorovaikutus likinäköisyyden kanssa
Monet ihmiset, joilla on likinäköisyyttä (eivät näe kauas), voivat lukea mukavasti ilman silmälaseja ja piilolinssejä jopa 40 ikävuoden jälkeen. Heidän likinäköisyytensä ei kuitenkaan häviä, vaan kauas näkemisen vaikeus säilyy. Likinäköisille ei yleensä suositella taittovirheen korjausleikkausta enää 40 ikävuoden jälkeen, koska silmistä tulee ikänäköiset ja ne voivat menettää kykyään mukautua, ja silloin he voivat tarvita silmälaseja lukemiseen.
Likinäköisyydestä ja hajataitosta kärsivillä lähinäkö voi tulla hieman paremmaksi ilman silmälaseja ja piilolinssejä, kun ikänäön oireet alkavat ilmaantua. Mitä suurempi hajataitteisuus on, sitä huonompi näkö kuitenkin on korjaamattomana.
Monovisio-menetelmässä toinen silmä saadaan näkemään tarkasti lähelle (lukemiseen) ja toinen silmä näkemään tarkasti kauas. Monovisio voidaan luoda aluksi piilolinsseillä, millä voidaan ennen pysyvää leikkausta kokeilla miten henkilön silmät toimivat yhteistyössä keskenään.
Monovisio ei toimi hyvin silmälasien kanssa, koska henkilö ei katso aina linssien optisten keskuksien läpi, ja siitä aiheutuu kaksoiskuvia. Tätä ongelmaa ei esiinny piilolinssien ja laserleikkausten kanssa.
Mekanismi
Optiikassa lähintä mahdollista pistettä, johon silmä kykenee tarkentamaan, kutsutaan lähipisteeksi. Terveen silmän lähipiste on noin 25 senttimetrin etäisyydellä.
Akkommodaatiolla tarkoitetaan silmän mukautumista tarkastelemaan eri etäisyyksillä olevia kohteita. Silmä tarkentaa verkkokalvolle muodostuvan kuvan muuttamalla mykiön muotoa sädelihaksella. Lähelle katsottaessa sädelihas supistuu, jolloin linssin ja sädelihaksen ripustinsäikeet löystyvät. Kimmoinen mykiö pullistuu, jolloin se taittaa valoa voimakkaammin ja kuvasta tulee tarkka. Kauas katsottassa sädelihas pysyy rentona ja linssi on litteä. Tällöin valo ei taitu yhtä voimakkaasti ja kaukana oleva kohde tarkentuu verkkokalvolle.
Hoito
Näköjärjestelmässä silmän muodostama kuva käännetään sähköimpulsseiksi, jotka lähetetään avoille tulkittavaksi. Ikänäössä on siten kaksi pääkomponenttia; silmän optinen järjestelmä ja aivojen visuaalinen käsittely.
Vaihtoehdot ikänäön korjaamiseksi ovat parantuneet viime vuosina huomattavasti optometrian ansiosta. Tutkijat uskovat olevan lähellä myös aivojen harjoittamisesta siten, että ikänäöstä voitaisiin päästä eroon.
Ikänäkö voidaan korjata eri menetelmin. Likinäköinen voi tarvita kahdet lasit; lukulasit pienemmällä miinuksella ja normaalit miinuslasit – tai moniteholasit. Laseissa voi olla myös toinen linssi lähinäköä ja toinen linssi kaukonäköä varten. Ikänäköä voidaan korjata myös piilolinsseillä tai leikkauksella.
Ikänäköleikkauksia on tehty 2000-luvulta lähtien. Tekniikka on samankaltainen kuin kaihileikkauksessa, joka on yleisin kirurginen toimenpide Suomessa. Ensimmäinen kaihileikkaus tehtiin Suomessa vuonna 1950.
Korjaavat linssit
Korjaavat linssit tarjoavat useita vaihtoehtoja näönkorjaukseen – jotkut niistä jopa -4.0 diopteriin asti. Jotkut ikänäköiset valitsevat moniteholinssit, jolloin lukulaseja ei enää tarvita. Jotkut uusimmista moniteholinsseistä pyrkivät korjaamaan sekä lähi- että kaukonäön samalla linssillä.
Piilolinssejä voidaan myös käyttää korjaamaan ikänäön mukanaan tuomia tarkennusongelmia. Jotkut käyttävät piilolinssejä korjaamaan toisen silmän tarkentamaan lähelle ja toisen silmän tarkentamaan kauas. Tätä kutsutaan monovisioksi.
Piilolinssit ovat monien silmäasiantuntijoiden mukaan huomattavasti riskittömämpi vaihtoehto korjata ikänäköä, kuin esimerkiksi laserleikkaus. Niiden käyttöön liittyy harvoin mitään ongelmia. Lisäksi nykyiset piilolinssit ovat hyvin kehittyneitä, joten ne läpäisevät runsaasti happea ja sarveiskalvo pääsee hengittämään niiden kanssa.
Monitehopiilolinssit ovat suositeltavin vaihtoehto heille, joilla lähinäkö on alkanut aikuisnäön myötä huonontua, mutta kaikille ne eivät sovi. Toinen hyvä vaihtoehto on kokeilla laittaa vain toiseen silmään piilolinssi, jolloin toinen silmä näkee lähelle ja toinen silmä kauas. Yhden linssin käyttäminen sopii sellaisille henkilöille, joilla ei ole hajataitteisuutta.
Leikkaus
Uudet kirurgiset toimenpiteet voivat myös tarjota ratkaisun heille, jotka eivät halua käyttää silmälaseja tai piilolinssejä, mukaan lukien mukautuvat intraokulaariset linssit.
RLE (Refractive Lens Exchange) on menetelmä, jossa silmän mykiö korvataan keinotekoisella linssillä, joka jää silmään loppuelämän ajaksi. Menetelmä on samanlainen kuin harmaakaihileikkauksessa, mutta 0-linssin sijaan silmään asennetaan yksilöllisen taittovirheen ja korjaustarpeen mukainen linssi. Tässä ns. linssinvaihtoleikkauksessa hoitotulos on pysyvä, eikä myöskään harmaakaihi pääse kehittymään.
Monitehomykiötä voidaan käyttää linssileikkauksessa yksitehomykiön sijasta, jolloin silmällä voidaan nähdä kauas ja lähelle. Monitehomykiöitä on kahta tyyppiä: refraktiivisia ja diffraktiivisia.
Refraktiivisessa tekomykiössä yksi linssin alue mahdollistaa lähelle katsomisen ja toinen kauas katsomisen. Diffraktiivisessa tekomykiössä käytetään renkaita, jotka jakavat valon lähelle ja kauas. Kun valonsäteet jaetaan, muodostuu ongelmaetäisyydeksi noin 70 cm, mikä on hyvin yleinen työskentelyetäisyys esimerkiksi näyttöpäätetyössä.
Monitehomykiöt heikentävät kontrastiherkkyyttä, joten ne eivät sovi henkilöille, joilla on sairauden takia heikentynyt kontrastiherkkyys.
Akkomodoiva tekomykiö on rakenteeltaan joko yksi- tai kaksioptiikkainen. Osa niistä soveltuu käytettäväksi vain potilaille, joilla on kaihi. Akkomodoivien tekomykiöiden liikkuminen silmän sisällä on hyvin vähäistä, eikä niiden ole voitu osoittaa tarjoavan merkittävää hyötyä tavallisiin tekomykiöihin verrattuna.
Intracor-leikkauksessa tehdään femtosekuntilaserilla ei-dominoivan silmän sarveiskalvon sisään viisi konsentristä rengasta, jolloin sarveiskalvon keskeinen alue työntyy eteen aiheuttaen siihen jyrkän alueen, jota hyödynnetään lähelle katsomisessa.
Samalla silmän taittovoima muuttuu hieman likitaitteisempaan suuntaan, jolloin lähelle katsominen helpottuu. Sarveiskalvoon tehtävät renkaat voivat aiheuttaa valon diffraktiota. Tutkimuksissa on havaittu lähinäöntarkkuuden parantuvan keskimäärin neljä riviä, mutta jopa seitsemällä prosentilla kaukonäöntarkkuus huononi samalla kaksi riviä. Intracor-leikkaukseen on tyytyväisiä noin 80 prosenttia potilaista.
Sarveiskalvon sisään asetettava kiekko on uusi tekniikka hoitaa ikänäköisyyttä. Kiekon ulkomitta on 3,8 mm ja sisähalkaisija 1,6 mm. Sen paksuus on 10 µm. Kiekossa on 1600 hyvin pientä reikää, joiden tehtävänä on mahdollistaa ravinteiden kulku sarveiskalvon kerrosten välillä. Kiekko on tumma ja sen keskellä oleva aukko toimii mustuaisen tavoin lisäten syväterävyyttä.
Ei-dominoivan silmän sarveiskalvoon tehdään femtosekuntilaserin avulla 170 µm:n paksuinen saranallinen läppä, jonka alle kiekko asetetaan. Se ei koskaa muita taittovirheitä kuin ikänäköä.
Seurantatutkimuksessa 97 prosenttia potilaista näki lukea 0,54-kokoista tekstiä ja riippuvuus lukulasien käytöstä väheni merkittävästi. 84,5 prosenttia potilaista olisi valinnut toimenpiteen uudelleen.
Presbyooppisessa LASIK-leikkauksessa ikänäköisyyttä pyritään kompensoimaan tekemään sarveiskalvosta monitehoinen. LASIK-leikkauksen jälkeinen näöntarkkuus on riippuvainen valaistusolosuhteista ja osalla potilasta näön laatu huonontuu toimenpiteen jälkeisestä sarveiskalvon paranemisreaktiosta johtuen.
Anteriorinen sklerotomia on leikkaustekniikka, jossa kovakalvon etuosaan sädekehälihasten kohdalle tehdään säteittäisiä viiltoja, joiden tarkoituksena on lisätä tilaa mykiön ekvaattorin ja sädelihasten välille. Leikkaus lisää ripustinsäikeiden jännitystä ja palauttaa mukautuvuutta. Tekniikasta on ristiriitaisia tutkimustuloksia, mistä syystä se ei ole yleisessä käytössä.
Harjoittelu
Havainto-oppiminen on toistettavissa havaintotehtävissä tapahtuvaa oppimista. Havainto-oppiminen voi parantaa visuaalisia taitoja parantamalla aivoissa tapahtuvaa kuvankäsittelyä. Silmäharjoituksilla voidaan viivyttää silmälasien tai piilolinssien hankintaa joillakin ihmisillä, mutta itseohjautuvien silmäharjoitusohjelmien tehokkuudesta ei ole vielä riittävää tieteellistä näyttöä.
Lisätietoa ja lähteet: Wikipedia [1], [2], [3], Terveyskirjasto: Ikänäkö, Potilaan lääkärilehti: Ikänäön kirurgiset hoitovaihtoehdot
