Likinäkö: oireet, ennaltaehkäisy ja hoito

Normaali näkö ja likinäkö

Likinäköisyys (myös likinäkö tai likitaittoisuus) eli myopia on silmän taittovika, jossa silmään tuleva valo ei tarkennu verkkokalvolle, vaan sen eteen. Likinäköinen silmä ei tarkenna hyvin kaukana oleviin kohteisiin, mutta lähelle sillä näkee hyvin.

Likinäköisyys korjataan yleensä silmälaseilla tai piilolinsseillä. Se voidaan korjata myös laserleikkauksella, mutta niihin liittyy toisinaan sivuvaikutuksia. Likinäköä korjaavissa linsseissä on negatiivinen optinen voimakkuus eli ne ovat niin sanotut miinuslasit. Likinäköisyys on vaikea silloin kun se on -6 diopteria tai enemmän.

Termi myopia tulee kreikan sanasta μυωπία, muōpia, joka tarkoittaa kirjaimellisesti “yrittää nähdä kuin myyrä”. Myopian vastakohta on hyperopia eli kaukonäköisyys.

Oireet

Likinäköisyyteen liittyy sumea kaukonäkö, mutta yleensä hyvä lähinäkö. Vaikea likinäköisyys vaikuttaa myös lähelle näkemiseen, jolloin kohteiden täytyy olla todella lähellä silmiä erottuakseen tarkasti. Vaikeassa likinäköisyydessä myös lukeminen voi olla hankalaa ilman silmälaseja.

myopiaLikitaitteisen silmän taittovoima on liian suuri suhteessa sen pituuteen. Syynä voi olla sarveiskalvon tai mykiön liiallinen kuperuus tai silmän liiallinen pituus. Murrosikäisillä likitaitteisuus johtuu yleensä siitä, että silmä kasvaa pidemmäksi kuin sen polttoväli edellyttäisi. Keski-iässä ja sen jälkeen ilmaantuva likinäköisyys johtuu yleensä alkavan harmaakaihen aiheuttamasta mykiön taittovoiman lisääntymisestä. Likitaitteisen silmän verkkokalvo on ohut ja siinä voi olla reikiä. Lisäksi verkkokalvon makulaan (tarkimmin näkevä alue) voi kehittyä uudissuonia.

Aiheuttajat

Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa ei löydetty todisteita millekään yksittäiselle aiheuttajalle. Likinäköisyys kehittyy todennäköisemmin kaksosille ja sukulaisille, joten siihen liittyy varmasti jokin perinnöllinen tekijä, mutta koska likinäkö on yleistynyt teollisuusmaissa niin nopeasti, ympäristötekijät ovat luultavasti sitä tärkeämmässä osassa.

Lähityöskentelyhypoteesi

Lähityöskentelyhypoteesin mukaan lähityöskentelyyn käytetty aika rasittaa silmiä ja lisää myopian riskiä. Jotkut tutkimukset tukevat tätä hypoteesia, mutta toiset eivät. Yhteys on olemassa, mutta se ei välttämättä ole kausaalinen.

Visuaalisten ärsykkeiden hypoteesi

Visuaalisten ärsykkeiden hypoteesi on uusi tapa selittää nykyaikaisen myopian yleisyyttä. Sen mukaan normaalien visuaalisten ärsykkeiden puuttuminen voi johtaa silmämunan virheelliseen kehitykseen. Normaalilla viitataan tässä tapauksessa ympäristön tarjoamiin ärsykkeisiin, joihin ihmisen silmämuna on tottunut satojen miljoonien vuosien kehityksen aikana. Näitä ovat monipuoliset luonnonympäristöt – meret, metsät, viidakot, savannitasangot ja monet muut visuaalisesti kiehtovat ympäristöt.

Suurimman osan ajasta hämärissä sisätiloissa viettävät nykyihmiset eivät tarjoaa silmilleen riittävästi ärsykkeitä, mikä voi olla ainakin osasyy likinäköisyyden kehittymiseen. Tutkimusten mukaan enemmän liikunnan ja ulkoilun parissa viettävillä henkilöillä, erityisesti lapsilla, esiintyy vähemmän likinäköisyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan päivänvalossa vietetty aika on likinäköisyydeltä suojaava tekijä.

Muut riskitekijät

Monet osmoottiseen tasapainoon vaikuttavat sairaudet, kuten diabetes ja myyräkuume, voivat aiheuttaa äkillisen likitaitteisuuden. Myös sarveiskalvon kartiopullistuma aiheuttaa likitaitteisuutta.

Diagnosointi

Likinäköisyys diagnosoidaan yleensä silmälääkärin tai optikon tekemän näöntarkastuksen yhteydessä.

Likitaitteisuus voi olla aksiaalinen tai refraktiivinen. Aksiaalisessa myopiassa silmä on aksiaaliselta pituudeltaan liian pitkä suhteessa taittovoimaan ja harvinaisemmassa refrekatiivisessa myopiassa taittovoima on liian suuri silmän aksiaaliseen pituuteen verrattuna.

Suurimmalla osalla likitaitteisuus kehittyy kouluiässä. Myopia voi olla myös synnynnäinen tai kehittyä aikuisiällä vasta 20-40 vuoden iässä. Aikuisiän myopiaa esiintyy erityisen paljon lähityöskentelyä tekevillä henkilöillä.

Likinäköisyyttä mitataan dioptreina, joka kertoo korjaavan linssin optisen voimakkuuden korjattuna.

  • Vähäinen myopia on -3.00 dioptriaa tai vähemmän (eli lähempänä 0.00:aa).
  • Kohtalainen myopia on -3.00 ja -6.00 dioprtriaa.
  • Vahva myopia on -6.00 tai enemmän.

Ennaltaehkäisy

Myopian kehittymistä on yritetty estää useilla eri keinoilla, kuten silmän harjoitteluohjelmilla, silmien käytön rajoittamisella, lääkkeillä, kovakalvoa vahvistavilla leikkauksilla, piilolinsseillä, mukautumista lamaavilla lääkkeillä, ravitsemuksella, silmälasien käytön välttämisellä sekä ali- ja ylikorjatuilla laseilla. Mikään menetelmistä ei ole kuitenkaan ollut tehokas.

Yhdysvaltain terveysviraston mukaan keinoa ehkäistä myopiaa ei tunneta, eikä silmälasien tai piilolinssien käyttäminen vaikuta sen etenemiseen.

  • Silmälasit ja piilolinssit. Lukulasien käyttäminen lähityössä saattaa vähentää silmien tarvetta mukautua. Silmälasien käyttäminen vuoronperään kokopäiväisesti ja puolipäiväisesti ei näytä vaikuttavan myopian etenemiseen. Joidenkin tutkimusten mukaan kaksitehopiilolinssit hidastavat myopian etenemistä jopa 30 prosentilla yksitehopiilolinsseihin verrattuna.
  • Lääkkeet. Antimuskariiniset paikallislääkkeet hidastavat myopian kehittymistä alle 18-vuotiailla. Lääkkeisiin liittyy kuitenkin useita sivuvaikutuksia, kuten valoherkkyys ja lähinäön epätarkkuus.
  • Kovakalvon vahvistusleikkaus

Hoito

Likinäköisyyden ensisijaisia hoitovaihtoehtoja ovat silmälasit, piilolinssit ja taittovirhekirurgia. Nykyään tarjolla on myös linssi-implantteja, jotka tarjoavat vaihtoehdon heille, joille silmien laserleikkaus ei ole mahdollinen, esimerkiksi liian ohuen sarveiskalvon takia. Ortokeratologiassa (ortho-k) on sarveiskalvon taittovoimaa muokataan tilapäisesti kovilla, yön yli käytettävillä GP-piilolinsseillä.

Silmälasit

Henkilöt, joilla on vahva myopia, tarvitsevat näönkorjaukseen taittovoimaltaan erittäin voimakkaat silmälasit. Vahvoilla laseilla on negatiivinen sivuvaikutus, jossa linssi taittaa valon aallonpituuksia hieman eri tavalla. Siksi sininen, vihreä ja punainen valo taittuu eri tavalla ja värit saattavat fokusoitus eri tavalla. Ilmiötä kutsutaan väriaberraatioksi eli kromaattiseksi aberraatioksi. Piilolinssien käyttäjillä väriaberraatiota ei esiinny, koska linssi liikkuu sarveiskalvon mukana ja pysyy käyttäjän katseen mukana.

Taittovirhekirurgia

Silmien taittovirhekirurgian avulla voidaan korjata likitaittoisuus ja sen jälkeen on mahdollista elää kokonaan ilman silmälaseja. Taittovirhekirurgiassa pyritään kirurgisesti muuttamaan sarveiskalvon kaarevuutta tai muotoa siten, että taittovirhe pienenee tai poistuu kokonaan. Suomessa yleisimpiä toimenpiteitä ovat PRK- ja LASIK-leikkaukset.

Excimer LASIK-leikkausPRK:ssa sarveiskalvon pintaa hiotaan laserilla, jolloin silmän taittovoima muuttuu haluttuun suuntaan. Se on suhteellisen turvallinen toimenpide 6 dioptriaan asti. Haittana on operaation jälkeiset kivut.

LASIK-leikkauksessa sarveiskalvon pintaan tehdään läppä ja läpän alla olevaa kerrosta hiotaan excimer-laserilla halutun muotoiseksi. Operaation etuja ovat kivuttomuus ja nopea toipumisaika. Haittoja ovat mahdolliset läppäkomplikaatiot ja sarveiskalvon stabiliteettiongelmat.

INTACS soveltuu pieniasteisen myopian leikkaushoidoksi. Leikkauksessa sarveiskalvon sisään asennetaan pienet rengassegmentit, jotka muuttavat sarveiskalvon kaarevuutta. Segmentit voidaan poistaa, mikäli leikkauksen tulos ei vastaa toivottua.

ICL:ssä silmän sisälle, mykiön eteen asennetaan linssi, jolla muutetaan silmän taittovoimaa.

Epidemiologia

Taittovirheistä arvioidaan kärsivän globaalisti 800 miljoonasta 2,3 miljardiin ihmistä. Likinäköisyyden esiintyvyys populaatiossa riippuu iästä, maasta, sukupuolesta, rodusta, etnisyydestä, ammatista ja muista tekijöistä. Testaus- ja tiedonkeruumenetelmien vaihtelevuus tekee esiintyvyyden ja etenemisen vertailusta vaikeaa.

Myopian esiintyvyys joissakin Aasian maissa on peräti 70-90 %, Euroopassa ja Yhdysvalloissa 30-40 % ja Afrikassa vain 10-20 %.

KYSELY: Onko sinulla likinäköä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...